Pikku ihmisia, osa 1

Teuvo Pakkala (1862-1925), alkujaan Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus luetaan realistiksi, ja erityisen taitavaksi lasten kuvaajaksi. Han opiskeli Oulussa ja sai siella innostuksen kirjallisuuteen - erityisesti norjalaiseen.Han opiskeli myos Helsingin yliopistossa laaketiedetta, kielia ja historiaa. Tata seurasi lehtimiehen tyo, ja han kirjoittelikin oululaiseen Kaiku-lehteen jatkokertomuksia, jonka jalkeen siirtyi Jyvaskylaan Keski-Suomi -lehden paatoimittajaksi ja muutti myos nimensa Pakkalaksi. Han sai valtion kirjallisuuspalkinnon 1895 ja matkusti Pariisiin. Han sai kirjallisuuspalkinnot myos vuosina 1901 ja 1903.Pakkalalla ei ole kovin suuri tuotanto ja asioita ilmennetaan usein lapsen maailmasta kasin, joka saattoi olla myos syyna siihen, ettei han kuitenkaan saanut aikanaan kovin suurta arvostusta, vaikka Juhani Aho hanta kiittelikin. Nykyaan hanta pidetaan jo klassikkona. Han kirjoitti myos romaaneja ja naytelmia, joista kenties suosituin on Tukkijoella, josta on tehty elokuviakin. Sen lisaksi mm. Lapsuuteni muistoja (1885), Vaaralla (1891), Elsa (1894), novellikokoelma Lapsia (1895), seka Pikku Ihmisia (1913), Lapsia-kokoelman jatko-osa, joka oli hanen viimeinen merkittava teoksensa. Vaikka lapset olivat yleensa hanen kuvauksensa keskipisteena, niin teokset eivat kuitenkaan ole suunnattu lapsille.Talla aanikirjalla oleva novelli, Veli, on muista Pakkalan lapsinoveleista poiketen paljon laajempi ja ainut, joka kirjoitettiin 1890-luvun jalkeen, kuvaten saatylaiskotia. Juoni keskittyy Laura-tyton nukkeihin, jotka alkavat muuttaa koko perheen elamaa. Tarinaa luonnehditaan psykodraamaksi, jossa kuvittelu muuttuu ihmeellisesti todellisuudeksi. Teosta pidetaan Suomalaisten novellien karkituotteena. Talla aanikirjalla on Teuvo Pakkalan novellikokoelmasta Pikku ihmisia, osa 1, ja sisaltaa novellin: Veli